perjantaina 27. marraskuuta 2009

Rakas

Kiitos, päädyin metallinappeihin, kun ne toiset tuntuivat liian vaaleilta, enkä tosiaankaan halunnut kattien kaluavan tätä takkia! En muista mistä olen metalliset tilannut, jostain ulkomailta pari vuotta sitten. Puiset on Mikkelin Korunapista.
Edit: Miä muistin sen nappikaupan! Ja yllätys, yllätys, Rowanin langan seurana on Rowanin nappeja, täältä. Menkää varovasti, on kyllä nappihullun taivas.

Mutta. Tässä teille ainoa villatakki/pusero, jonka ikinä neulojan urallani olen tehnyt kahdesti. Mutta kun se on niin älyttömän upea ja ihana malli tehdä! Rakastan tuota palmikkoa! Teen varmaan vielä joskus kolmannenkin... Punaisen...


Malli: Tangled Yoke Cardigan (IK Fall 2007 - tässä lehdessä on niin monta hyvää mallia, että pitäisi vissiin ostaa toinen kappale (tai skannata tämä) ennen kuin hajoaa lopullisesti).
Lanka: Felted Tweed, 338g, väri Pine
Puikot: KnitPro 3,5 mm ja 3 mm


Olen täysin myyty! Illalla (yöllä) päättelin kyllä kummankin nappilistan kahteen kertaan kun se lörpötti ensin (ei lörpötä enää, vaikka kuva väittää niin).

Muokkasin ohjetta jonkin verran. Koko on 38, mitat 46:sta. Paitsi pituutta on enemmän. Ja hihat tein ihan omasta päästäni. Aloitin 47 silmukalla (pienimmässä koossa on kymmenen enemmän). Sovitin neuloessa ja kirjailin levennykset muistiin paperille, jotta sain toisesta hihasta samanlaisen. Päädyin kuitenkin hihan lopuksi ohjeen ja koon mukaiseen silmukkamäärään. Mutta edellisessä versiossani hihan suut ovat lörpähtäneet hehtaarihalleiksi, ja sitä en halua tälle missään nimessä. Edellinen on muutenkin hyvin kulutettu ja käytetty, ei sitä enää kehtaa julkisesti pitää. Neuloin myös hihoihin vähemmän joustinta, jotenkin ne pitkät eivät oikein olleet minua.

Nappilistoihin poimin silmukkamäärät koosta 46 (koska pituutta oli enemmän). Sattui todella sopiva silmukkamäärä. Napit painavat jonkin verran, mutta napakasti kiinnitettyinä en usko niiden venyttävän neuletta.

Takki neulotaan pyörönä, mutta ohjeessa on yksi nurja silmukka kummassakin sivussa ns. valesaumana. Minusta se nurja ei ollut kovin nätti, joten päädyin neuleretriitin ja Tuulian työpajan innoittamana tekemään sauman joka toisella kerroksella nostetulla oikealla silmukalla. Kaunis!

Tämä oli tietenkin heti tänään päällä töissä, mutta vain yksi ihminen huomasi... Rakastan tätä itse, Felted Tweed on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista langoista. Keväällä tekemäni Placed Cable Aran on ollut käytössä koko ajan, eikä nukkaantumisesta tai muusta kulumisesta näy minkäänlaista jälkeä. Ja, mikä tärkeintä, tämä tuntuu rehelliselle villalle! Toisaalta, varmasti kutittaa herkempiä. Oikeasti langassa on 50% merinoa, 25% alpakkaa, 25% viskoosia. Mutta tuntuu kyllä ihan täydeltä villalta, eikä ollenkaan merinolta.

keskiviikkona 25. marraskuuta 2009

Kummat?

Kummat? Nappilista on alkutekijöissään joten vielä ehtii pähkäillä. Metalliset ovat tosi söpöjä, mutta painavia. Puisetkin ovat tosi söpöjä, mutta erittäin tod.näk. päätyvät kissojen pureskelemiksi... Siis kummat? Joo, vihreää, taas ;) Mutta se sopii, istuu täydellisesti, on mielettömän ihana!


-Ope, mä en haluu tehä tätä!
-Voi kuule, ei aina saa mitä haluaa.
-Mitä sä haluaisit?
-Nytkö? No, jos oikein haaveilla saa, niin istua Etelä-Ranskassa jossain kahvilassa lasillisella hyvän neuleen kera.
-TOSTAKO sää haaveilet?!?!
-No, haaveita on monia, paljon, erilaisia.
-Jos voittaisit lotossa, oisitko vielä täällä töissä?
-Paljonko voittaisin?
-No, kolme miljoonaa.
-No, sitten ehkä en...
-Jättäisit meidät?!?!

tiistaina 24. marraskuuta 2009

Heti

Hihheijaa! Sain just vapaan illan ensi tiistaiksi kun aikuislukiolaiset kertoivat, että heillä onkin ruotsin koe. Ja vapaata tarvitsenkin...

Takki on kohta vailla nappilistaa - napeista ei ole hajuakaan, mutta ehkä varastoista löytyy... Varastoista löytyi lankaa tilaussukkiin, jopa kohtuullisen marinoitunutta, eli ajalta kun blogi oli nuori. Toiveena oli siis liukuvärjättyä, konepestävää ja ihan vaan sileät sukat. Heti takin jälkeen.

Tilattu myös tilkkusukat, sain langatkin viime perjantaina. Heti takin jälkeen.

Kaikki huskyn karvat vihdoinkin karstattu yhteen lampaan kanssa. Kehräys heti takin jälkeen.

Tampereen messuilta ostettu Villivillan ihana sammal/peikkovihreä kainuunharmas huutelee kovasti Pikin avustamana (piilotin mihin tahansa, herra kaivaa esille ja syö... ja oksentaa). Heti takin jälkeen.

Pari käännöstä englanniksi tullut luvattua. Heti takin jälkeen.

Ainakin yksi neulottu joululahja saatava aikaiseksi. Heti takin jälkeen.

Joulukortit väsättävä. Heti takin jälkeen.

Sohvalle neulomaan. Heti.

maanantaina 23. marraskuuta 2009

Vielä

Lisää väriterapiaa eilispäivän kauniin ja eksoottisen ilmiön avustamana.


Kaarroke on melkein puolivälissä, ja nyt alkaa homma nopeutua kun silmukat vähenevät. Samassa suhteessa tosin työt lisääntyvät eli neulomisaika vähenee... Mutta tämän on pakko, kertakaikkisen ehdoton pakko valmistua marraskuussa!

Telkkarista bongattua. Top Gearissa testailtiin kommunistien autoja ja suomentaja tekstaili "kommunistillisista" valtioista... Top Gear on muuten maailman paras auto-ohjelma!

Opekokous tänään, huomenna lapsenvahtina + aikuislukio, keskiviikkona aineiden lukua, torstaina kansalaisopisto, perjantaina - vapaa ilta?

Keksin joulukortti-idean - mutta ei ole aikaa sen toteuttamiseen...

lauantaina 21. marraskuuta 2009

Unia

Kirous on taas iskenyt. Neulon ja neulon ja neulon ja neulon. Ja mittanauha näyttää yhä edelleen samaa kahta ja puolta tuumaa... Neljä ei tule ikinä täyteen. Tykkään neuleestani mutta samalla olo on tuskainen. Haluaisin aloittaa tilaussukkia nro 1 ja 2. Haluaisin kehrätä - huskyt on vihdoinkin karstattu ja rukin uutta fast whorliakin pitäisi testata. Mutta kun pusero on saatava valmiiksi! Onneksi paras osa on vielä edessä.


Indyn hormonit ovat vähän asettuneet ja enää ei kiljuta ja nylkytetä ihan joka yö. Joka toinen vaan... Herra on myös ollut kovin hellyyden kipeä. Eilenkin suihkun jälkeen itseäni kuivaillessa herra kiipeili suihkuseinämän päällä ja kiehnäsi siihen kun ei minuun ylettynyt. Indy myös tietää tasan tarkkaan milloin on lisää fleecepalloja tiedossa. Aamulla istahdin kirjoituspöydän eteen ja laitoin liimapyssyn lämpenemään - herra oli tikkana paikalla ja yritti parhaansa mukaan liimata itsensä johonkin. Pallo yritettiin ryöstää käsistä, vaikka liima ei ollut vielä kunnolla kuivunut... Tämä oli siis kolmas kerta kun tein palloja. Nopea poika oppimaan. Halutessaan.


Tämä sylivauva on taas vetänyt melkein kaikki jääkaappimagneetit alas. Ne lähtee kun hyppii tarpeeksi korkealle ja huitasee sopivasti tassulla... Herra on myös ihastunut minun kuppieni pohjalle jäävään kylmään teehen.

Känny tuli huollosta. Nyt pitäis säädellä kaikki asetukset, sähköpostit ja muut. Toivottavasti toimii tällä kerralla kauemmin kuin yhdeksän päivää...

Opin uuden sanan. Lukion ykköset nimittivät minua datikseksi. Se on kuulemma ihminen joka viettää paljon aikaa tietokoneella. Ja ovat pommittaneet sen verran Facebookissakin, että luovutin. Kavereina on nyt muutama nykyinen oppilas (entisiä on ollut ennenkin), joten pitänee hiukan miettiä mitä kirjoittaa...

torstaina 19. marraskuuta 2009

Väriä!

Taivas on harmaa. Sieltä tippuu tasaisen kastelevaan tahtiin harmaata jotain, joka ei jää harmaaseen maahan, vaan sulaa pois. Auto on harmaan paskainen, huusholli on siivoamaton ja harmaa pölystä. TARTTEE väriä!





Tuulia otti messuilla hellään huomaansa minun rakkaan Sonatani. Niisk. On vähän ikävä, vaikka Suzie onkin ihan ihana! Sain Tuulialta rukkimaksuna mielettömän upeita villoja! Värit ovat huikea ja villat ihanan pehmeitä (alpakkaa, silkkiä, merinoa, wensleydalea, BFLlää)... Eilen vielä tuli pisteeksi iin päälle postissa pieni paketti, jossa oli Suziehen fast whorl - eli vauhti kovenee! Postissa pakettia etsittiin pitkään ja hartaasti - jostain syystä postin täti onnistuu aina merkkaamaan Alyssen paketit jotenkin oudosti järjestelmään. En tiedä ottaako hän väärän koodin (näin itse arveli), mutta etsintä vie joka kerta puoli tuntia...

Kaarrokkeessa on 304 silmukkaa ja 3½ mm puikot. Hidasta.

keskiviikkona 18. marraskuuta 2009

Namia

Kaksi vuotta sitten uutena vuotena laskin edellisen kerran lankavarastoni todellisen laajuuden. Karu totuus kertoi silloin noin 30 kiloa. Nyt... En ole uskaltanut laskea. Arvioisin kuitenkin vähintäänkin tuplamäärää. Plus siihen itse kehrätyt päälle - ei paljoa, ehkä pari kiloa. Plus siihen kehräysvillat päälle - paljon... Eli ei ollut pienintäkään tarvetta hamstrata lankaa messuilla. Mutta näille kaikille oli ehdottomasti tarve!

Vasemman puoleinen kaunis, niin minun vihreäni on Asarumilta arpajaispalkinto. Blogimaailmassa on monta värjäysvelhoa ja Asa on kyllä ehdottomasti yksi heistä. Kiitos!

Kaksi pehmeää siinä vieressä ovat lehtitilauksen kimppaa. Eli Titityyn vieressä messuilla oli lehtikauppias, jolla oli erittäin kuuluva (joskin ihan miellyttävä) ääni. Sitä tuli sitten kuunneltua koko viikonloppu ja sunnuntain edetessä tarjoukset vaan kovenivat... Tilasin sitten Kotilieden. Sain lehtiä, lehtikotelon (jossa voi hyvin säilyttää lankaa tai keskeneräistä neuletta), kaksi marimekon ostoskassia ja nämä langat. En halunnut 100% akryylihuivia tai designkorua.


Vasemman puoleinen oli niin vastustamaton, että se tarttui mukaan ihan väkisin. Kehräysvillaa, kainuunharmasta, tuoksuu kissojenkin mielestä ihan vastustamattomalta. Ja näyttää peikkometsältä...

Oikealla... Noroja. Jotain mitä en ollut ennen nähnyt, eli Priimasta Yuzen. Kaikki neljä ovat ihan samaa värjäyserää, vaikka yksi mielestäni näyttää vaaleammalta. Mutta eihän sitä voinut jättää kyydistä pois, nämä kun olivat viimeiset tätä väriä siinä hyllyssä... Se olisi varmasti tuntenut olonsa kovin yksinäiseksi.


Sitten miun aarteet! Alpakkaa - tätä tuli hiplailuta kohtuullisen ahkerasti omalla kojulla ja loppujen lopuksi oli pakko ottaa kotiin asti. Huivi, unelman kevyt ja ihana. Malli vielä pohdinnassa. Ja sitten miun ihan ensimmäinen Casbah! Ei ymmärrä miten lanka voi olla näin jumalaisen ihanaa! Ja ei, en ole sortunut vaaleanpunaiseen, kamera vain valehtelee. Kyllä siinä on punaista, oranssi ja vähän violettiakin.


Lisää kuvattavaa olisi.... mm. viisi kirjaa ja rukin osamaksuvillat. Jälkimmäiset vaativat ehdottomasti päivänvaloa, joten joudutte odottamaan. Ja hain kyllä wollmeisetkin jo postista...

Manteli: tätä samaa olen ihmetellyt blogikierroksellani. Tuntuu, että osa ihmisistä ei esim. kuulutuksista huolimatta tajunnut, että on kaksi hallia, vaan porhalsi tyytyväisenä A-hallissa.

Olen neulonutkin. Hihat ja kroppa, kaikki nyt siinä vaiheessa, että voisi aloittaa kaarroketta.